maanantai 19. syyskuuta 2016

Mahdollinen emämunaus ts. pakollinen harrastus

En ole koskaan ollut kauhean hyvä harrastamaan mitään pitkäaikaisesti (paitsi lukemista, mutta sitä ei lasketa, koska sitä voi tehdä sohvalla makoillen). Saatan esim. hölkätä intohimoisesti kaksi vuotta, mutta sitten jättää koko homman, kun tulee vähän vaativampi elämänvaihe - tai iskee vain laiskuus. Sama homma maalaamisen ja sisustamisen (ja jos tarkemmin ajattelee niin jopa parisuhteen) kanssa. Jonkin aikaa olen kuin huumassa ja ajattelen, että "Tätähän minun on pitänyt koko elämäni tekemäni!" - kunnes totean, että "Höpsis, ei vaisinkaan!"

Ainoa pysyvä asia, josta olen selviytynyt, on lapsenkasvatus. Tai siis "selviytynyt ja selviytynyt", mutta kuitenkin niin, että Pakkaus nyt ei ainakaan revi kärpäsiltä siipiä ja sytyttele tulipaloja kuten aloittelevat sarjamurhaajat tai pomota minua miten sattuu.

Tosin täytyy todeta, että lapsen kasvatusta tuskin pystyy rinnastamaan harrastukseen. Joten sitä ei siis lasketa.

Nyt olen kuitenkin tekemässä valinnan, joka tulee määrittelemään elämääni mahdollisesti jopa 20 vuotta. Ja ei, kyseessä ei ole asuntolaina, koska siitähän kyllä pääsee eroon, kun vaan myy kämpän (=tehty jo monta kertaa). Ei - olen hankkimassa lemmikkejä, jumalauta MONIKOSSA!

Jotta ymmärtäisitte, miten tällaiseen hullutukseen on päädytty, teidän täytyy muistaa, että Pakkaus on ainoa lapsi ja jo kaksi vuotta hän on vinkunut/vaatinut/itkenyt "pikkusiskon" perään. Koska sellaista ei nyt kerta kaikkiaan ole tulossa, ajattelin helpottaa tenavan hoivatarpeita ja hankkia kaksi (KAKSI) kissaa.

Tietysti olen haaveillut aika ajoin itsekin lemmikistä, mutta en ole koskaan vielä viitsinyt toteuttaa ajatusta, koska olen reissannut aika usein ulkomailla ja siten pitäisi aina keksiä se hoitaja. Nyt kuitenkin minuun iski heikkona hetkenä ajatus pienistä kissanpoikasista (tuituituitui) ja Pakkauksen riemusta karvaisten kamujen kanssa ("HAHAHAHA, ÄITI KATOKATOKATOKATO, NY SE HYPPÄÄ, NY SE SYÖ, NY SE NUKKUU, NY SE JUOKSEE, KATO SE JUOKSEE!!!!").
Ja koska arvoisat kissatietäjät tiesivät, että kissoja kerta kaikkiaan KANNATTAA ottaa vähintään (?) kaksi, koska silloin niillä on seuraa toisistaan eivätkä ne tuhoa yksinäisyyttään koko kämppää ja koska ne muutoinkin voivat kahdestaan paljon paremmin yms. yms. yms., varasin siis kaksi mustaa maatiaismirriä.

Nyt sitten Pakkaus on täysin sekaisin ja kysyy puolen tunnin välein, milloin ne katit ovat tulossa (= viikon päästä). Minä taas olen sekaisin siitä tavaramäärästä, joka minun on täytynyt kaapia kasaan. On kissanhiekkaa, palloja, erilaisia ruokia, vessa, kuljetuskoppa, raapimispuu ja herra tietää mitä kaikkea muuta, eikä aavistustakaan siitä, mihin minä kaiken sen helvetin kaman varastoin/laitan esille. Lisäksi myös Hämeessä sijaitsevat kissojen omistajat ovat sekaisin, kun olen soittanut varmasti kymmenittäin puheluita sinne sun tänne kunnes tajusin, että ihan viiden kilsan päässä on eläinhoitola, josta saimme juuri sellaiset kissat kuin ajattelimme (sisko ja sen veli).Ja tietysti olemme Pakkauksen kanssa myös kollektiivisesti sekaisin, koska emme saa päätettyä kissojen nimiä.

Viikon päästä alkaa siis varsinainen koitos. Katsotaan saanko pidettyä eläimet hengissä ja kodin siinä kunnossa, ettei se näytä ydinpommin räjähtämispisteeltä.

Vaikka mitäpä katsomista tuossa on: katit pysyvät kyllä tod.näk. elossa, mutta kämppä räjähtää 99,9% varmuudella uusiin ulottuvuuksiin, Vaikka uuden imurinkin (hyh saatana!) menin jo ostamaan - vanha oli niin paska, että se veti kärsäänsä pelkän herneen joka kerta, kun sitä yritettiin saada imemään edes karkeimmat muruset lattialta.

Jos jollakulla on hyviä neuvoja helpottamaan kissaperheen elämää, niitä otetaan vastaan!
T. Itsensä todennäköisesti yliarvioinut emäntä







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti