Sankartöitä ja seksichattia

Kuten olen saattanut jo marttyyrina edellispostauksissa mainita, olen omasta mielestäni kotiseutuni tämän hetken suurin sankari. Isän ollessa vielä toipilaana minulla on etuoikeus äidin valvovan silmän alla toteuttaa tämän omakotitalohuushollin kodinhoitoa jatkuvasti, koko ajan ja joka päivä. Ei mene tunnin puolikasta ilman, että jostain päin kämppää kuuluu vaativa "Haeppa kuule..", "Meneppä hakehmaan kuule…", "Teheppä kuule…", "Nyt voisit kuule..", "Vieppä minut kuule" jne. Lisäksi vanhempani ovat seitsenkymppisinä ruvenneet kierrättämään tunnollisemmin kuin ullanlinnalaiset porvarihipit. Kaikki muovit, kartongit yms. pitää kerätä omaan lootaansa tai pussiinsa ja kärrätä 2,5 km paikallisen Prisman takapihalle.

Jotta kukaan ei erehtyisi luulemaan ponnistuksiani Lapin lisäksi, otin valokuvia työleiriltä, jotta voin oikeuttaa iltaisin harrastamiani paheita.

Työn sankarin ajopeli, joka kulkee max. 6 km/h.
Kumma etten ole kellahtanut jyrkemmissä  rinteissä vielä kumoon.

Työn sankarin kitkemää kukkapenkkiä, josta tässä kuvassa näkyy kolmannes. 

Ruohonajon tuloksia...

Ikivanha imuri, jota retuuttamalla saattaa päästä
painonnoston olympiakarkeloihin.

Maitopurkit menossa kohti kierrätystä. 

Sen jälkeen, kun on leikannut hehtaarikaupalla ruohoa, imuroinut abouttirallaa 25 vuotta vanhalla imurilla, joka on yhtä ketterä kuin kivireki, kitkenyt helvetin ison kukkapenkin ja siinä sivussa kokannut, lompastanut kaupungilla kuskina ja hoitanut muita aina yhtä tärkeitä askareita (Miksi se postikin pitää hakea 50 metrin päästä joka päivä, häh? Minä en avaa joka päivä postiani, vaikka se kolahta luukusta sisään.), on illan tullen aika käydä paheiden kimppuun.

Niistä viattomin on Netflix, josta olen kytännyt House of Cardsia ja Stranger Thingsiä. Paheellisin varmasti on viinin litkiminen, vaikka eihän täällä joka päivä ehdi/pysty/saa alkoholia kuluttaa. Jos alkaisin joka ilta tissuttelemaan, saisin niskaani äidin varauksettoman paheksunnan ja sitä saarnaa ei viitsisi kauan kuunnella edes raittiusseuran puheenjohtaja.

Koska nämä paheet eivät tietenkään riitä suhteessa tehtyyn sankartyömäärään, olen hoksannut chat-maailman ilot ja edut. Aina silloin tällöin kirjaudun Herkku.netin chattiin ja esiinnyn milloin 24-vuotiaana Veera-rouvana, joka etsii vierasta seksiseuraa, milloin bi-seksuaalina 20-vuotiaana miehenä, joka etsii mitä vaan, ja milloin omaa profiiliani vastaavalla nimimerkillä, joka etsii jotain, mitä ei itsekään tiedä.

Hupi on hervotonta. Milloin joku haluaa nuuskia pyllyäni tai pissata korkokenkääni, milloin minua yritetään väkisin painostaa soittamaan jollekin vanhalle pervolle ja milloin kimpussani haluaisi olla kokonainen ukkolauma. Aina silloin tällöin mukana on joku ihan hauska tyyppikin, jonka kanssa saa aikaiseksi kivan keskustelun tai kiihkeää fantasiointia. Viimeksi mainituille minulla on anonyymi sähköpostiosoite, jos vaikka jonkun kanssa tulisi keskusteltua enemmänkin. Tai herregud tavattua.

Yleensä kyllä poistun hervottoman hihittelyn jälkeen unten maille tai takaisin töihin. En ole vielä kokeillut, mitä seuraisi siitä, että yhdistäisin viinin ja chatin. Ehkä en halua edes tietää.