Hurraa! Pakkaus on palannut resuamaan elämääni, kun palasin pohjoisesta takaisin muutama päivä sitten. Usain Boltin innoittamana ipana rynnii tällä hetkellä pitkin olohuonetta ja naapurit taatusti kiittävät, kun ei-niin-pienet jalat tömistelevät lautalattialla niin että kumina vain käy.
Saattaa olla, että kuulostan nyt oikein imelän ällöttävältä varsinkin ihmisistä, joilla ei ole lapsia, mutta herranjestas, että olen onnellinen, kun pikkuämmä on palannut elämääni. Koko pohjoisen reissun ajan hätkähtelin vähän väliä, missä neiti menee ja mitä sen juuri silloin olisi pitänyt tehdä (syödä, käydä suihkussa, panna nukkumaan). Pakkaus on kuin osa minua, joka nyt vain sattuu olemaan fyysisesti erillään minusta.
Lapsen paluu elämääni tarkoittaa tietysti myös uusia äitiysponnisteluja, joita tuntuu vain riittävän. Pohjoisessa mussutin pullaa, pullahdin entistä komeampiin mittoihin (100 kg rikki) ja nukuin miten sattuu. Heti kun Pakkaus palasi kuvioihin, alkoi armoton ryhtiliike.
Nukkumaan mennään yhdeksään mennessä ja vaikka aivan hyvin voisin mennä itse myöhemmin nukkumaan, en osaa. Jos kerran Pakkaus nukkuu, niin niin nukun minäkin. Ainakin yritän. Korkeintaan luen kirjaa.
Ruokaa syödään säännöllisesti eikä tyyliin "Syönpä nyt tämän pizzan ja päälle pari pullaa niin ei tartte suutaan avata koko päivänä, ellen nyt sitten vetele huiviin pulloa viiniä." Olen myös tunkenut jääkaapin täyteen kaikkea terveellistä: porkkanaa, kurkkua, tomaatteja, hedelmiä ja lopuksi kirsikkana kakun päällä: lehtikaalta.
Ja nyt pieni poikkeama varsinaisesta aiheesta. Minulla on teille yksi kysymys. Onko kukaan teistä oikeasti maistanut lehtikaalta, tuota paljon hehkutettua terveyden perikuvaa? On vai? Ja silti syötte sitä? Miksi? Sehän on aivan luokattoman, järkyttävän, yököttävän pahaa. PAHAA! Olisi aivan sama kiskoa maasta ruohikkoa juurineen ja hiekkoineen päivineen ja lätkäistä se lautaselle. Aivan yhtä suuri makunautinto. "Ai miten ihanasti multa rouskuu suussa, miten i-h-a-n-a-n sitkeää nurmikkoa!"
Normaalisti heittäisin moisen roskan hevonperseeseen, mutta koska minun esimerkillisenä aikuisena tulee syödä terveellisesti, olen onnistunut naamioimaan lehtikaalin salaatin sekaan. Pilkon sen oikein pieneksi, vähän kuin persiljan (joka myös on järkyttävän pahaa paljaaltaan) ja lastaan päälle paljon kurkkua, tomaattia ja avocadoa. Päälle öljyä, suolaa ja pippuria ja kas vain: ruoho maistuu vain siellä täällä.
Kaikkien näiden rutiinien lisäksi meillä on yhteisiä aktiviteetteja. Kyllä, aktiviteetteja, joita en koskaan harrastanut ennen ikivireää eskarilaista.
Toissapäivänä kävimme pyöräretkellä. Pyöräilyn opetteleminen oli yhtä verta, hikeä ja kyyneleitä, sillä Pakkaus oli päättänyt, että hänenpä ei pyöräilemään tarvitse oppia. Vedin sellaista vauhtia kiristys-, uhkaus- ja lahjomiskortteja esiin, että olisin pärjännyt kovemmankin luokan Vito Corleonelle, kunnes sain itkua vääntävän ipanan pyörän päälle. Kesti kokonaiset 7-10 yritystä ja sen jälkeen pyöräily on ollut "kaikkein kivointa" ja "milloin äiti mennään taas pyörällä, milloin milloin!!?" ja "mennäänkö sinne pyörällä mennäänkö?!"
Lisäksi tutkimme luontoa (erityisesti myrkyllisiä eläimiä netistä), käymme kirjastossa ja elokuvissa, menemme päiväkahville torikahvilaan tai tavalliseen kahvilaan sateen sattuessa, leivomme (!!!) ja jopa siivoamme. Tänään viimeksi - kun kaivoin luutuamisvehkeet esiin - Pakkaus rynnisti paikalle aivan kuin olisin vetäissyt Suomen Tivolin hihastani ja vaati: "MÄ HALUUN KANS! MÄ HALUUN LUUTUTA! ÄITI! MÄ HALUUN KANS!" Minä katsoin lasta kuin hän olisi hulluksi tullut (=täysin kohtuullinen oletus ottaen huomioon, että minä en ikinä - IKINÄ - tunkenut vapaaehtoisesti siivoamaan kun olin lapsi). Lätkäisin Pakkaukselle luutun käteen ja kas vain: napero osaa tosiaan siivota siinä missä minäkin. Hienoa. Parin vuoden päästä minä voin vain kirjoitella vaikka blogia, kun tuo yksi hinkkaa lattiaa.
Seuraavaksi löydän varmaan itseni yleisurheilukentältä, sillä Usain Boltin nähdessään Pakkaus päätti, että hänkin alkaa "juosta lujaa". Nyt tehtäväni on kuulemma löytää lähin urheilukenttä. Mikäpä siinä. Syödään ensin ruohoa, pyöräillään sinne, aletaan juosta kentällä ja mennään sitten kahville (rasvattomalla maidolla). Ei tekisi pahaa tällekään ruholle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti