Nyt olen täällä äidin komennossa (äitini itse eilen julisti olevansa "tämän huushollin päällikkö", kun yritti paimentaa minut pakolla kymmeneltä nukkumaan) täytyy Pakkauksen kanssa kommunikoida puhelimitse.
Toisin kuin vielä viime vuonna, nyt on emännällä asiaa harva se päivä ja monta kertaa. Aikaisemmin puhelut ovat olleet lyhyitä ja ytimekkäitä tyyliin: "Moi äiti! Mä oon täällä. Heippa!" tai vain "Heippa!"
En tietenkään pistä pahakseni puhelinkeskusteluja, koska minullakin on kova ikävä tytärtäni, mutta kun mukula puhuu asioista, joista minulla ei ole hajuakaan tai keksii - ilmeisesti poissaoloni takia - pyytää mitä tahansa mieleen juolahtaa. Ja olen sentään ollut poissa kuvioista vain pari viikkoa.
Toissapäivänä sain syvällisen selvityksen jostain Netflixin sarjasta, joka oli jotain "Ever After High" tai muuta sellaista. "Siinä on semmoinen paha kuningatar, mutta sen tyttö ei oo yhtään paha ja se on hyvä ja sen nimi on Raven. Ja sitten siinä…." Selvitys kesti ainakin minun mielestäni vähintään vartin ja ymmärsin, että nyt oli löytynyt uusi lempisarja, mutta Ravenin lisäksi en saanut selvää yhdestäkään henkilöstä saati sitten juonesta.
Lisäksi iskä oli asentanut tabletille pelin, josta en käsittänyt yhtään mitään, ennen kuin eksä selvensi kyseessä olevan jonkinlainen kirjain-/sanapeli. Tiedotus pelin sisällöstä ja käänteistä oli hyvin yksityiskohtainen, syvällinen ja korkealentoinen. Niin korkealentoinen, etten itse asiassa osaa antaa tähän minkään valtakunnan esimerkkiä.
Sitten niihin toiveisiin. Aivan ilmeisesti 6-vuotiaana opitaan laskelmoimaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Koska olen nyt poissa, minulle on esitetty mm. että ostaisin Pakkaukselle oman ponin. Tai kissan. Tai uima-altaan. Toiveiden kirjo vaihtelee, mutta on yksi asia, jota Pakkaus erityisesti toivoo: omaa - yllätys yllätys - puhelinta. Ja tietysti sellaista, jossa on pelejä ja kosketusnäyttö. Koulureppua ei kyllä ole toivottu, vaikka eskari alkaa pian.
Katsotaan, millainen vääntö näistä asioista syntyy, kun palaan kotiin. Puhelinta ei eskaria aloittava natiainen varmasti saa ja poniakin olisi vähän vaikea pitää kerrostalon takapihalla. Ehkä joudun hankkimaan sen kissan.
ps.
Sen sentään ymmärsin, että eilen oli oltu Aquaparkissa ja laskettu niin hurjia liukumäkiä, että ihan pelotti. Pakkaus rehvasteli myös oppineensa uimaan. Minä kuuntelin ihastuneena, kunnes isä korjasi penskan käyttäneen yhä kellukkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti